Viime öisellä kotimatkalla, kun ajoin läpi hämäläisen maalaismaiseman ja pellot hehkuivat keltaisina, näin yhden kauneimmista auringonlaskuista. Taivas oli kuin tulessa, autoni kiisi tietä enkä pystynyt pysähtymään. Sateen kostuttamat puun oksat hohtivat hopeaa ja punaista. Sitten tuli sumu ja sukelsin suureen tuntemattomaan. Kunnes edessä oli tummansiniset pilvet kuin korkeimmat alpit.

Ihanaa on olla taas kotonakin ja kirjoitella teidän kanssanne. Kiitos kaikista kauniista kommenteista, joita olette jättäneet. Oli kiva lueskella niitä. Spammejakin näkyy taas olevan liikenteessä.