Seuraava aamu sarasti kylmänä ja kirkkaana. Söimme tukevasti, pakkasimme tavaramme ja siivosimme asunnon. Tämän päivän seikkailun jälkeen lähtisimme vuorilta. Siskolla oli jälleen uusia kokemuksia varallemme....

Ajoimme autolla Parpaniin 1.500 metriin ja lähdimme kapuamaan ylöspäin. Alhaalla näkyy parkkipaikka, joka näytti olevan jo tullessamme täynnä. Onneksi parkkipaikalla olivat asiantuntevat ohjaajat, jotka saivat aina vaan lisää autoja mahtumaan eikä meidänkään tarvinnut lähteä kauemmas paikkaa hakemaan.

Pysähdyimme heti ensimmäiseen kapakkaan:

Tilasimme Glühweinia. Sen toimittaminen pöytään kesti vähintään puoli tuntia...  Oli virhe tilata vain tuota, koska nesteen tarve olisi kyllä vaatinut vähintäänkin oluen. Se kostautui myöhemmin väsymyksenä, josta en meinannut selvitä ollenkaan.

Pihalla oli kelkkoja vuokrattavana.

Sisko vuokrasi meille kelkat ja lähdimme vetämään niitä mäkeä ylös....

Ja ylös...

Maisemaa matkan varrelta:

Kelkan veto senkun jatkui:

Ja sitten: vihdoinkin määränpäässä. Toiselta puolelta vuorta tulivat laskettelijat hiihtohissillä.

Schätzerhorn oli vastapäätä:

Tämä oli määränpäämme. Jochalp 2020 m.:

Calanda-olut ja chilillä voimakkaasti maustettu keitto maistuivat taivaallisilta:

Ilta alkoi jo hämärtää, kun olimme keränneet tarpeeksi voimia paluumatkaa varten:

Vielä viimeinen vilkaisu. Huom. kelkat. Heilin kelkka oli jätetty matkan varrelle silloin, kun minun voimani loppuivat ja Heili alkoi vetää kelkkaani, kiitos siitä!. Söin lunta, imeskelin sokeripaloja ja jaksoin jotenkin rämpiä eteenpäin. Olisi ollut kurjaa kääntyä takaisin käymättä huipulla, sekin vaihtoehto oli mielessä. Heili sanoi, että olemme kuin kaleeriorjia, kun vedämme kelkkoja perässämme. Se oli äärettömän raskasta, tuntui että kelkka painaa ainakin 20 kg tai sata.

Tuota lumeen uponneiden talojen takana olevaa rinnettä laskimme kelkoilla, paitsi Heili, joka käveli:

Heilin kelkka oli siinä, mihin se jätettiin ja hänkin pääsi laskemaan. Hyvin pian tuli pimeä. Kuu valaisi matkaamme. Loivissa paikoissa vedimme kelkkaa, kun se ei luistanut. Viimeinen lasku oli pitkä, vauhdikas ja jännittävä. Heilin kanssa eksyimme reitiltä ja jouduimme lopussa autotielle. Sisko ihmetteli mihin me katosimme.

Tämä elämys Alpeilla oli huikea! Kiitos sisko, että veit minut tähän kokemukseen, Heili varmasti yhtyy kiitoksiin.