Lähdin eilen kameran kanssa etsimään kevään merkkejä. Sinivuokot urheasti nousevat karikkeesta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Rannassa on vielä jäitä:

Mikähän se tuolla uiskentelee. Erikoisen värinen sorsa. On vain niin kovin kaukana. Istahdan kannolle odottelemaan, josko se tulisi lähemmäksi. Etsi valkoinen lintu!

Toinen sorsa tulee vähän lähemmäksi ja nousee tepastelemaan jäälle

Pariskuntakin tulee ruokaa etsimään:

Ne päättävät myös kävellä jäällä:

Rouva menee rohkeasti eteenpäin. Herra ei oikein luota jään kestävyyteen:

Ehkäpä rannasta löytyisi jotain syötävää:

Tuuli puhaltaa tosi kylmästi

Vesi on varmasti hyistä ja jäätävää.

Valkoinen sorsa uiskentelee edelleen kaukana kuvaajasta.

Ihan odottamatta siihen ilmestyy toinenkin puolisko

Mitä. Menivätkö sukset ristiin.

Kauan odotettuani ne tulevat lähemmäksi.

Kotona lintukirjasta selviää, että olen bongannut telkän. Että kuvausreissu voikin saada ihmisen onnelliseksi!

Kolme viikkoa sitten samalla järvellä oli vielä lunta ja kantava jää (vesi tässä on avantouimareille vapaana):

Yöllä tuuli kovasti ja satoi lunta. Tämän aamuinen näkymä ikkunasta olikin talvinen: