Yöllisiä puuhia.

Ei ollut mitään tolkkua istua sohvalla pilkkimässä, parempi oli kavuta sänkyyn. Rouva oli juuri saanut unen päästä kiinni, kun suonenveto vasemman jalan jalkaterässä yltyi kivuksi ja oli noustava sängystä. Jalkaa piti suonenvetokohtauksen tullessa painaa maahan. Rouva halusi vain nukkua. Hän nappasi särkylääkettä paremman puutteessa: 600 mg kipulääkettä. Unta ei tarvinnut houkutella takaisin.

Ei unen onnea kauan kestänyt. Rouva havahtui epämääräisiin koviin ääniin. Niinkuin jotain olisi kaatunut. Suuntana tuntui olevan keittiö. Hän huhuili äänien suuntaan, kun kuuli ähkintää. Oliko Poika kännissä vai Isäntä? Kukaan ei vastannut.

"Mitä siellä tapahtuu", hän huuteli. "En jaksa vastata", sai mies kuiskatuksi.

Rouva talutti kylmää hikeä puskevan miehen sänkyyn. Mies oli kalpea kuin lakana, oli pyörtynyt keittiössä. Alkoholilla ei ollut osuutta absolutistin tapauksessa. Mies ei tiennyt, kuoleeko hän vai muutenko vaan heikottaa. Rouva tunnusteli pulssia, tasaisesti sykki vanha sydän.

Rouvakin kävi nukkumaan. Uni ei enää tullut. Illan näytöstapahtumat alkoivat pyörittää mieltä. Miten se rytmi menikään. Dum-Dum-tek-Dum-tek. Mitä siinä tapahtui...miksi se ei onnistunut.

Lehdenkantaja kolisteli porraskäytävässä. Poika ei ollut vieläkään kotona.